"My dear, Find what you love and let it kill you. Let it drain you of your all. Let it cling onto your back and weigh you down into eventual nothingness. Let it kill you and let it devour your remains." - Charles Bukowski - 

Tänne aion jatkossa kirjoitella tarkemmin ajatuksia töistäni ja kirjallisista unelmistani (joskus myös painajaisista...). Työn alla tässä kuussa on eläinaiheinen novelli ja tekstit joilla osallistun Tytyrin kaivokseen tulevaan Pelkotila-näyttelyyn lokakuussa. Eläinnovellin taustatutkimuslistalla on äärimmäisen kiehtova kirja sienistä mieheltä jonka nimi on Merlin! Olen aina rakastanut sieniä, nyt vielä enemmän... Saa laittaa viestiä ja kysymyksiä kirjoittamisesta, mistä haluaisitte kuulla enemmän!

Olen aina nähnyt paljon painajaisia, mutta päiväunilla painajaiset ovat olleet harvassa. Tänään kuitenkin näin sellaisen ja yritin kirjoittaa sen heti herättyäni ylös:

Olin väsynyt. Liian väsynyt. Luitani särki tavalla, joka kertoi lopullisuudesta. Olin kokenut liikaa kuolemaa ja kärsimystä. Syviä uhrauksia. Olin edennyt valkeille maille. Haistoin nummien kanervan ja leiritulilta kantautuvan savun. Musta lintu levitti siivet ylläni. Minut läpäisi varmuus kuin kylmä nuoli lämpimän lihan. Se toi mukanaan rauhan. Suustani pakeni syvä huokaus kuin rukous. Levitin tärisevät käteni ja itkin. Oli antautumisen aika. Syleilin valintaani. Vanhat haavat avautuivat vuotaakseen jälleen, virraten vuolaina kuin kevätkosket. Veri juoksi iloisena, se tiesi palaavansa kotiin. Valahdin polvilleni ja kuulin heidän sydäntä särkevät huudot takanani. Kaaduin kyljelleni maahan tietäen, etten sijoiltani enää nousisi. Hymyilin silti. Viimeiseksi näykseni jäi meri.

Unet ovat aina olleet minulle rikkaus ja inspiraatioiden lähde, mutta siirtymä unesta valveilla olemiseen on aina ollut minulle suorastaan tuskallinen. Näen usein unia joiden todella koen olevan totta ja niistä havahtuminen on hämmentävää. Joskus ne tuntuvat jopa aidosti vaarallisilta, mikä on kiehtovaa